Elämää kahden vanhan talon välissä. Country and Townhouse living.

Joulupäivän kävely Hevossaaressa


Lapsuudenkotini lähellä Pyhtäällä on saari, joka on perinteisesti ollut kesämökkikäytössä. Saaren talot ovat vanhaa perua ja siellä on säilynyt ihana vanhan ajan tunnelma varmaan myös juuri siitä syystä, että saarelle ei pääse autolla. Siellä voi kuvitella, millaista elämä oli ennen autoja.

Joinakin talvina saarelle on rakennettu väliaikainen ponttoonisilta lähellä sijaitsevasta venesatamasta. Olemme muutamana jouluna ja talvilomalla käyneet kävelemässä tuolla saarella, sen verran harvinainen tilaisuus se on. Olen tosin nuoruudessani viettänyt toisella puolella saarta useita kesiä mökkeilemässä, joten saari on kyllä siltä osin tuttu mutta se on jotenkin maaginen paikka varsinkin talvella. 




Kävimme nyt joulupäivän kävelyllä tuolla saarella. Jonkin aikaa käveltyämme meidät yllätti kohti juoksevat määkivät lampaat. Tulivat tyrkylle siinä toivossa, että meillä olisi ollut jotakin purtavaa antaa niille, mitä meillä ei tietenkään ollut mukana. Toisaalta vieraita eläimiä ei kyllä saisikaan ruokkia, koska voi vahingossa antaa jotakin niille epäsopivaa ja sairastuttaa ne. 


Saaressa on kirpeä ja raikas ilma. Metsän vihreys tuntuu ihanan rauhoittavalta ja hiljaisuus on karkkia korville.




Ihmettelimme myös tätä suurta linnunpönttöä. Olisiko ollut pöllön pönttö?

Saari on pääasiassa kesäasukkaiden käytössä ja siellä on ihania vanhoja huviloita, mutta paikoitellen myös uudempia rakennuksia. Talvisaikaankin saaressa on etenkin viikonloppuisin joissakin taloissa väkeä,  ja näin joulun aikaan lähes joka talossa näkyi valoja, enkä itse asiassa tiedä, vaikka joku asuisi ihan vakituiseenkin saaressa. 






Saaressa on aivan erilainen tunnelma kuin mantereen puolella. Entisaikojen loiston saattaa aistia lähes umpeen kasvaneesta tenniskentästä. Se on itse asiassa todella sääli, että ennen muinoin kovassa käytössä ollut tenniskenttä kasvaa pensaikkoa ja puuta. Eikö sitten enää ole tenniksen pelaajia kesäasukkaissa, mene ja tiedä. Lentopalloa sen sijaan näytetään pelaavan lauantaisin klo 18.






Aina tuolla saarella käydessäni minut valtaa halua asua jossakin tällaisessa paikassa, missä saisi olla ihan omassa rauhassaan. Mutta sitten pikkuhiljaa lähestyvä auringonlasku pisti taas mielikuvituksen laukkaamaan ja meillä tuli kiire lähteä pois saarelta, ennen kuin ponttoonisilta siitä mystisesti katoaisi ja jäisimme kiikkiin saarelle.... Saari on kuitenkin yllättävän iso, emmekä nytkään päässeet kuin puoliväliin saarta. Vielä jonakin päivänä toivottavasti voimme kävellä sen toiseen päähän. Täytyy ottaa eväät vain mukaan!






10 comments

  1. Voi huokaus, kuinka ihana ulkoilupaikka. Kauniita kuvia!

    En ole mikään asiantuntija, mutta ajattelisin pöntön olevan telkän (varsinkin, jos oli vesirajassa).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Maarit! Ei ole pönttö vesirajassa vaan keskellä metsää. Telkkä tai pöllö, siinä ihan hyvät arvelut, jää nähtäväksi!

      Delete
  2. Ihanan näköinen paikka, kiitos kun jaoit retkenne kanssamme :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Satu, olipa kivasti sanottu. :) Joskus sitä miettii, että mahtaako ketään oikeasti kiinnostaa lukea näitä tarinoita mutta tällainen kommentti piristää kyllä mieltä. ♡

      Delete
  3. Ponttoonisilta kuulostaa vähän pelottavalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kieltämättä se olikin vähän pelottava, kun se natisi ja notkui jalkojen alla...

      Delete
  4. Voi kuinka mukavan kuulloinen retki ja kauniit kuvat!
    Onnea ja iloa vuodelle 2018! <3

    ReplyDelete
  5. Voi kuinka ihanan näköinen paikka! Kauniita kuvia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Minna-Liisa, tuo on tosiaan ihana paikka. Sääli, ettei siellä ole itsellä tuollaista huvilaa...hmm...siinäpä taas uusi haave! :)

      Delete