Viime viikolla teemapostauksessani kerroin, että kaipaan Skotlannista valoa. Lupasin silloin, että voisin palata Skotlannin-ajan tunnelmiin vielä aika ajoin. Viimeksi esittelin taloamme ja pihapiiriä, joka oli Stirlingin yliopiston kampusalueella. Talot olivat yliopiston vierastaloja; niissä majoittuivat opetus- ja tutkijavaihtoihin tulleet perheet. Aluksi muuttaessamme sinne saimme olla aika rauhassa, sillä vain yliopiston rehtori asui kauempana olevassa talossa. Sittemmin kevään mittaan saimme naapureitakin, yhden ruotsalaisen perheen, jossa oli kaksospojat, ja aasialaisen perheen, jonka poika ei päässyt ikinä ulos vaan joutui katselemaan pihatouhujamme ikkunan takaa. Oma lapsemme oli silloin vasta vauva - muutoin hän olisi varmaan tämänkin pojan hakenut ulos leikkimään.
