Nyt seuraa aika paljon kuvia, sillä luvassa on muistoja vuodelta 2019. A lot of pictures will follow as this post is about memories from the year 2019.
Odottelin pitkään huurteisia aamuja, lumisia päiviä. Satoi räntää, satoi luntakin, vaan suli pois lähes saman tien tai sade huuhtoi lumet pois yön aikana. En saanut haluamiani lumikuvia, aurinkoisia kimalteisia hankikuvia. Mutta toisaalta eipä niitä enää nykyään joulukuussa saa. Pitää odottaa tammikuulle, helmikuulle.
Marraskuu on synkkä kuukausi. Hieman iloa ja valoa tuo siihen nyt satanut lumi! Olin viikonloppuna lapsuudenmaisemissani. Kummasti aamulla oli hyvä ja levollinen olo, kun ikkunasta katselin avautuvaa näkymää merelle. Varmasti toki myös ihan pelkästään lapsuudenkodissa olo tuo rauhan mieleen.
Aika on vierähtänyt niin, että edellisestä Pieni Lintu -blogin valokuvahaasteeseen osallistumisesta ja samalla viimeisimmästä postauksestani on kulunut jo kuukausi. Ei sillä, etten olisi halunnut osallistua. Minulla oli muutama ideakin muun muassa kirja- ja kengät-teemasta, mutten saanut aikaiseksi kuvata mitään ja postata ajoissa. Lisäksi olen nyt viime aikoina potenut paljon migreeniä ja joutunut olemaan poissa tietokoneelta.
Onko ihan mahdotonta olla onnellinen juuri siellä, missä kulloinkin on? Minusta tuntuu, että tällä hetkellä aikani kuluu haikaillessa vanhoihin kotipaikkoihin. Viime vuoden lokakuussa lähdimme Oxfordiin ja olen sitä tässä lähipäivinä muistellut kaipauksella mutta nyt myös viikonloppuna Helsingissä käydessämme kävin vanhoja kotikulmia läpi ja hiukan vaikealta tuntui palata sunnuntaina kotiin.
Syksyn edetessä ja iltojen pimetessä on mukava vetäytyä sisätiloihin lueskelemaan ja/tai tekemään käsitöitä. Viimevuotisen muuttomme jälkeen monet huonekalut ovat vielä etsineet oikeaa paikkaansa ja ihan sattumalta tämä edesmenneen anoppini vanha nojatuoli päätyi kirjahyllyn eteen ja tuntui siltä, että se on kuin kotonaan siinä.