Elämää kahden vanhan talon välissä. Country and Townhouse living.

Kotona työskentelyn rutiinit


Sairastuin sitten flunssaan eilen. Jo aamulla tuntui kurkku kipeältä mutta kävin kuitenkin aamulenkillä ja sen jälkeen olo alkoikin tuntua väsyneeltä ja jäseniä särki. Illalla käperryin sohvalle viltin alle ja mittasin kuumetta. Pakko se oli tunnustaa, että olin kipeä. Nyt täytyy vain koettaa levätä.

Tietenkin sairastuminen sattui kiireiseen aikaan, kuinkas muuten. Odottelen artikkelia takaisin kielentarkastajalta, jotta voisin lähettää sen takaisin journaaliin ja väitöskirjaa pitäisi kirjoittaa muutenkin eteenpäin. Koetan siis jatkaa tänään kirjoittamista edes vähän aikaa. Kun työskentelee muutenkin kotona niin sitä koettaa pitää kiinni työpäivistä, vaikka olisi itse lievästi kipeänä tai lapsi olisi sairaana kotona. Tässä tapauksessa nyt molemmat.

Aina kotona työskentely ei kuitenkaan ole niin helppoa. Varsinkin kirjoittaminen vaatii keskittymistä, jota haittaa sähköpostin tarkistaminen, Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa roikkuminen. Prokrastinointi eli asioiden lykkääminen on helppoa, jos lähtee ihan pikkuisen vain seikkailemaan nettiin... Olenkin kehittänyt sellaisen rutiinin itselleni, että käyn, jos mahdollista, aamulla lenkillä. Liikkuminen ja maisemien katselu aloittaa kivasti päivän. Silloin voi harjoittaa mindfulnessia tai kontemplointia, joista kirjoitin tässä postauksessa. Aamupäivän pyrin pyhittämään täysin kirjoittamiselle ja lukemiselle, niin etten edes avaa sähköpostia ja Facebookia. Iltapäivisin, kun alkaa jo keskittyminen hiipua, on hyvä hoitaa tällaisia säläasioita sitten.



Vaikka toiset kehottavat välttämään muiden tehtävien tekoa työpäivänä, minä silti hoidan kotitöitä samalla. Laitan aamulla esimerkiksi astiat astianpesukoneeseen ja pyykinpesukoneen päälle. Kun pyykki on valmis, on hyvä nousta koneelta pois laittamaan pyykit kuivumaan ja samalla jaloittelemaan. En istu paikallani koskaan kovin pitkään putkeen ja huomaankin, kun käyn yleisötilaisuuksissa kuten seminaareissa, joissa ihmisten oletetaan istuvan pari-kolmekin tuntia putkeen, etten pysty enää siihen. Jalkani muuttuvat levottomiksi, selkääni alkaa pakottaa ja minun on välillä noustava ylös ja suoristettava selkää ja haluaisin mieluiten aina vähän kävellä.

Lounaaksi syön yleensä edellisen tai sitä edellisen illan tähteitä tai lämmitän pakastimesta jotakin. Siihen ei paljon aikaa silloin kulukaan. Harvoin laitan ruokaa enkä yleensä koskaan käy kavereiden kanssa lounaalla, vaikka se kivaa olisikin. Sen sijaan keskityn tekemään töitä tehokkaasti, jotta voisin lopettaa iltapäivällä aiemmin ja olla lasten kanssa, viedä heitä harrastuksiin, laittaa iltaruokaa ajoissa ja joskus blogatakin.

Minulla ei harmillisesti enää ole kotona työhuonetta, kun muutimme tänne kaupunkiin. Kesällä kirjoitin parvekkeella, siellä oli vihreämmät näkymät. Nyt joudun kirjoittamaan keittiön pöydän ääressä ja paperini ja kansioni lojuvat olohuoneen nurkassa. Se on iso miinus. Ne muistuttavat minua iltaisin vielä tekemättömistä töistä enkä pysty aina rauhoittumaan. Toivon saavani paperit pian käsiteltyä, jotta ne voisi joko heittää pois tai tärkeimmät arkistoida eikä niiden tarvitsisi olla ainakaan esillä. Väitöskirjan kirjoittaminen on sellaista yksinäistä puuhaa mutta näin loppusuoralla ajattelenkin enää maaliviivan häämöttämistä - nyt pitää vain jaksaa puurtaa.


Minkälaisia rutiineja ja apukeinoja sinulla on keskittymiseen ja/tai kotona työskentelyyn? Joitakin mielestäni hyviä vinkkejä kotona työskentelijöille, freelancereille ja bloggaajille löytyy näistä kirjoituksista:

PS. Mr. Fly otti lopulta hatkat. Se taisi lentää parvekkeen kautta ulos. Yhtenä päivänä sitä ei vain enää näkynyt. Kummasti tuollaiseen kärpäseenkin voi kiintyä: oli ihan outo olo, kun se ei enää täällä surrannut korvan juuressa.
9 comments on "Kotona työskentelyn rutiinit"
  1. Mulla on tosi samanlaiset työrutiinit. Haaveilen isosta työhuoneesta, joka sijaitsisi piharakennuksessa – sellainen rakennus pitäisi ensin vain rakentaa! Olisi mahtavaa mennä ikään kuin töihin pihan toiselle puolelle, ja iltapäivällä työt jäisi taas sinne. Keskittymiseen mulla on auttanut to do -listat, jollaisen teen jokaisen työpäivän aluksi. Siitä on sitten hauska vetää asioita yli, kun jotain tulee valmiiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piharakennuksessa oleva työhuone olisikin ihan huippua! Minulla oli meidän normaalikodissamme (joka siis tällä hetkellä on vuokrattuna meidän asuessamme muualla) oma työhuone talon toisella puolella, johon oli oma sisäänkäynti. Sinne piti oikein siis lähteä töihin. :D Ja sitten oli kiva lopettaa työt ja jättää paperit ja tietokone sinne työhuoneeseen kaikessa rauhassa odottelemaan seuraavaa työpäivää. Tuo to do -lista on muuten myös hyvä. Minulla lukee kalenterissa sellaisia asioita, mitä pitää hoitaa, mutta tällä hetkellä minulla on vain tämä yksi isompi työasia hoidettavana, joten to do -lista koostuu lähinnä sitten jostain laskujen maksamisista, ilmoittautumisista johonkin tms. Yksi asia, jonka unohdin mainita työrutiineistani, on se, että suklaata kuluu kirjoituspäivinä vähän turhankin kanssa. Aivoni alkavat huutaa sokeria, kun olen niitä rassannut vähän aikaa. Siitä pitäisi jotenkin päästä eroon, vaikka vähentämällä niitä suklaavarastoja kaapista...
      PS. Kiva, että kommentoit siksikin, että muistin, että olet kirjoittanut myös tästä etätyöskentelystä. Lisäänpä sinun postauksesi tuohon listaan perään.

      Delete
    2. Siksipä minäkin juuri innostuin tästä postauksestasi, kun olen itsekin paljon juuri pohtinut tätä aihepiiriä :) Mä kirjaan to do -listaan myös sellaisia pienempiä osatavoitteita, eli jos on vaikka isompi kokonaisuus kirjoitettavana niin tehtävälistalla lukee "pura haastattelunauha", "suunnittele asia x" tai "kirjoita luku x". Tulee niin tehokas olo kun saa viivailla listasta yli kaikkea!

      Delete
  2. Hehe! :D Se on ihan totta. Täytyy myöntää, että lukee mullakin jotain sen tapaisia juttuja, kuten "litteroi haastattelut", mutta monesti mulla lukee vain "paperin kirjoitus" - sekin tavallaan aika turha mutta kun tällä hetkellä mulla on sellainen tehtävä menossa, että pitää kirjoittaa sivu päivässä väikkärin kokoavaa johdantokappaletta. Sillä menetelmällä vuoden lopussa pitäisi olla noin 60 sivua raakatekstiä kasassa. Eilen illalla sain artikkelini takaisin kielentarkastajalta, joten tämän päivän homma vieläpä tässä räkätaudissa on käydä läpi muutokset ja lähettää uusi versio journaaliin arvioitavaksi. Ehkä sitten voi lähteä syyslomalle hyvällä omallatunnolla. :)

    ReplyDelete
  3. Mulla on ollut hyviä ja huonoja aikoja etätöissä. Viimeiset väitöskirja-ajat oli niin huonoja että nykyään vaan nautiskelen siitä, että ei tarvitse toistaiseksi tehdä töitä kotona! Hyvinä aikoina oli ihanaa se, että kotityöt tuli tehtyä siinä samalla (ajatustyössä kun ne ajatukset muhi päässä kuitenkin, vaikka ripustikin pyykkiä) ja oli joustavasti mahdollista esim. ulkoilla valoisaan aikaan. Huonoina aikoina kotona kaatui seinät päälle, työnteko oli jatkuvaa taistelua prokrastinaatiota vastaan ja riittämättömyyden tunnetta, kun en osannut arvioida, teinkö tarpeeksi töitä, kun varsinaista työaikaa oli niin vaikea mitata. Kesäaikoina mäkin tykkäsin kirjoittaa parvekkeella, edellisen päivän jämät oli tosiaan paras ratkaisu etäpäivän lounaaksi (ja todella turhauttavaa se, kun kaapissa ei ollutkaan mitään ja piti ensin lähteä kauppaan ja tehdä ruoka, tuli aika pitkiä lounastunteja välillä) ja kuten moni on jo maininnut, mäkin tein hyvinkin tarkkoja tehtävälistoja ("kirjoita lukua x, korjaa kuvio y", jotka mulla auttoi sekä prokrastinointiin että riittämättömyyden fiiliksiin sekä siihen, että osasin illalla lopettaa työn teon tai sen yrittämisen, kun listasin, mitä olin saanut tehtyä ja mistä aion seuraavana päivänä jatkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Summasitpa hyvin ajatuksiani. :) Mulla on myös päiviä, jolloin tuntuu mahtavalta, kun ei oikeasti tarvitse lähteä yhtään minnekään ja voi vaan rauhassa tehdä hommia ja koti hoituu siinä sivussa. Sitten on niitä päiviä, jolloin seinät kaatuu päälle, eikä saa mitään tehtyä. Masentaa. Mä olen ennen väitöskirjan tekoa tehnyt freelancerina ja osa-aikaisena webtoimittajana töitä kotoa käsin ja laskin just, että kohta tulee 12 vuotta täyteen etätyöskentelyä. Se on ihan hirmuisen pitkä aika. Oonkin ajatellut, että kun väitöskirjan saan valmiiksi niin pitää keksiä jotain mielekästä itselle sopivaa tekemistä niin että on rauhaa mutta myös säpinää, tasapainoisesti molempia.

      Delete
  4. Hyvä postaus! Minulla on ongelmana juuri tuo, että tsekkaan kokoajan tehdessä aina uudet fb viestit, sähköpostit ja muut ja ajatus katkeilee. Huoh miten ärsyttävää se on ja usein se näkyy sekä työn tuloksessa kuten siinäkin ettei saa edes mitään aikaiseksi! Juuri tänään juttelin kaverin kanssa, että pitäisi melkein lähteä kirjastoon tai muualle kirjoittamaan niin voisi saada paremmin aikaiseksi. Paljon apua kotona työskentelyyn olen saanut bullet journalista, johon teen erilaisia listoja ja muita. Blogeille on oma bujo ja muulle elämälle omansa. Helpottaa kun asiat on ylhäällä samojen kansien sisällä ja toisaalta ne patistavat mukavasti eteenpäin, vaikka joskus jos on paljon tekemistä se saattaa myös ahdistaa. Paljon olen miettinyt voisinko joskus tehdä palkkatyökseni töitä kotoa käsin, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu vaikealta kun jo pelkästään sairaslomalla tuntuu seinät välillä kaatuvan päälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän kotona työskentely vaatii melkoista itsekuria. Itselläni auttaa sekin, että ajattelen, että mitä nopeammin ja tehokkaammin työskentelyn, sitä nopeammin pääsen tekemään jotain kivaa eli koetan palkita itseäni vaikka käsityöhetkellä... 😇

      Delete
  5. Kirjastossa muuten minua häiritsee muut ihmiset. Olen tosi ääni- ja valoherkkä ja alan herkästi seurata muiden touhuja ja keskusteluja enkä pysty keskittymään töihini. Ainakin nyt kun työ on niin vaativa.

    ReplyDelete