Elämää kahden vanhan talon välissä. Country and Townhouse living.

Hvitträskin ja Akseli Gallen-Kallelan ateljeekodit


Viime lauantaina kävimme tekemässä kierroksen Kirkkonummen ja Espoon suuntaan. Suuntana oli aluksi Hvitträskin ateljeekoti, jonka arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen suunnittelivat ja rakennuttivat itselleen.




Hvitträskin päärakennuksessa asuivat Saariset ja Lindgrenit perheineen, toinen eteläsiivessä ja toinen pohjoissiivessä, ja Gesellius sivurakennuksessa eli pikku huvilassa. Tämä järjestely jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo pian päärakennuksen valmistumisen ja taloon muuton jälkeen vuonna 1903 Saariset erosivat.





Jo heti seuraavana vuonna, 1904, Eliel Saarinen meni naimisiin Geselliuksen sisaren kanssa ja Saarisen vaimo Mathilda meni naimisiin Geselliuksen kanssa, vieläpä samana päivänä.


Lindgrenit puolestaan muuttivat Helsinkiin vuonna 1905 ja uudet Saarisen ja Geselliuksen perheet asuttivat nyt päärakennusta Geselliuksen kuolemaan, vuoteen 1916 saakka. Sen jälkeen talo oli Saaristen hallussa, kunnes Saariset muuttivat Yhdysvaltoihin vuonna 1923 ja talo jäi Saaristen kesäasunnoksi vuoteen 1949 saakka.


Saaristen tyttären huone

Oi, ihana 1920-luku!


Tämän jälkeisistä talon vaiheista ja muustakin taloon liittyvästä, kuten aukioloajoista, voi lukea enemmän Kansallismuseon sivuilta. Talo on aivan upea ja hienolla paikalla. Näkymät parvekkeelta järvelle ovat varmaan aikanaan ennen isojen puiden kasvua olleet hulppeat. Kotilieden Leeni Peltonen on myös kirjoittanut tämän kiinnostavan artikkelin Hvitträskistä, jossa hän kertoo enemmän asukkaiden elämästä.  Kannattaa myös tsekata Helsingin Uutisten juttu Katajanokan Luotsikatu 1:stä, joka oli ensimmäinen Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen yhteinen työ - pienellä yllätyksellä ullakolla...


Myös Akseli Gallen-Kallelan ateljee ja koti Tarvaspää on tutustumisen arvoinen. Gallen-Kallelalla oli koti ja ateljee erikseen eli puupitsihuvila oli heidän kotinsa ja tornitalo ateljee.







Akseli Gallen-Kallela: Paha omatunto. Lasimaalaus vuodelta 1896.




Ja museoissa on tietysti pakko käydä aina kahvilassa. Tarvaspään kahvilassa olikin oikein makoisat leivonnaiset!


Näissä paikoissa käymisessä on vain se ongelma, että ne yleensä vahvistavat omia ajatuksiani elämästä, jota haluaisin viettää - eikä sellainen ole tällä hetkellä mahdollista. Minkälaisia haaveita sinulla on? Oletko päässyt toteuttamaan niitä?



Be First to Post Comment !
Post a Comment