Elämää kahden vanhan talon välissä. Country and Townhouse living.

Runous - Poetry

Ogoi Määränen esiintymässä Kalevalan 100-vuotisjuhlassa Helsingin Messuhallissa.
Kuva: Museovirasto - Musketti, Pietisen kokoelma, 1935. 

Keskiviikkona 28.2. vietettävä Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä. Kalevala perustuu 1800-luvulla koottuihin kansanrunoihin, joita Elias Lönnrot keräsi Suomessa ja Karjalassa, jossa viimeksi mainitussa Lönnrot kuunteli nimenomaan runonlaulajia. Runonlaulajat Karjalassa käyttivät runomittana kalevalamittaa. Tuon runomitan ansiosta runonlaulajat pystyivät painamaan mieleensä pitkiäkin runoja ja nuo runot siirtyivät perimätietona eteenpäin laulajasuvuissa.

Itse kuulun runonlaulajasukuun, sillä yksi tällaisista runonlaulajista oli minun mummoni mummo Karjalan Suojärveltä. Hänen runojaan ei esiinny kuitenkaan Kalevalassa, sillä hänen runojaan kerättiin vasta 1920-luvulta alkaen. Hänen isältään ja sedältään oli kerätty runoja 1880-luvulla ja isoisältään jo 1840-luvulla mutta ei niitäkään Kalevalaan.

Mummoni mummo, Agafia "Ogoi" Määränen, esitti tutkijoille 70 runoa, mikä on suurin yhdeltä suojärveläiseltä muistiinmerkitty runomäärä. Ogoi esiintyi myös Kalevalan 100-vuotisjuhlassa Helsingin Messuhallissa vuonna 1935. Tuota matkaa oli Ogoi myöhemmin päivitellyt moneen otteeseen, kun Helsingissä oli ollut kaikenlaista ihmeellistä, kuten esimerkiksi isoja peilejä, joista näki itsensä! Ogoin lauluja on äänitetty myös muun muassa Ylen pikalevyille.


Ogoi oli Suojärvellä runonlaulun ohella kuitenkin tunnetumpi kätilönä, parantajana, tietoniekkana ja selvänäkijänä. Hän oli kertomusten mukaan hyvin pidetty ja lapsirakas ihminen, joka rakasti kylässä käyntiä ja erityisesti kahvittelua, "kouffin" juomista. Selvänäkijätaipumukset tulivat esiin esimerkiksi niin, että jos jonkun kyläläisen lehmät olivat kadonneet, hän pystyi kertomaan, mistä lehmät löytyivät. Muistan nähneeni 1980-luvulla tv:stä muutaman kerran tulleen dokumentin "Ogoi, isoäitini", jossa mummoni sisko muisteli Ogoita ja siinä kerrottiin monia tällaisia asioita, joita pidin hyvin mielenkiintoisina.

Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 Ogoi jäi mummoni ja monien muiden kyläläisten tavoin vangiksi venäläisten hyökätessä kylään. He olivat aluksi kotona siviilivankeina mutta sitten heidät siirrettiin sotavankileirille Kaimaojaan, josta vapautuivat toukokuun lopussa 1940. Silloin heidät siirrettiin junalla Helsinkiin mutta Ogoi ei enää selviytynyt vankileirilla kärsitystä nälästä ja matkan rasituksista ja kuoli karanteenileirillä Helsingissä kesäkuun alussa.

Ogoin kuva Pohjois-Karjalan museossa Hilmassa Carelicumissa.

Muistan mummoni vielä laulaneen karjalaisia lauluja ja itsekin osaan jonkun laulun mutta varsinaista runonlaulua se ei enää ole. Näin se perinne pikkuhiljaa suvussakin katoaa, mutta sentään musikaalisuus on jäänyt. 

Ogoille on pystytetty patsas Nurmeksen Bomba-talolle. Kuvassa minä ja Ogoi-mummo.

Shortly in English: 

My great-grandmother Agafia "Ogoi" Määränen was a famous Karelian minnesinger. Wednesday, 28 February, is the day of Finnish culture, a day of Kalevala which is a 19th century work of epic poetry compiled by Elias Lönnrot from Karelian and Finnish oral folklore and mythology. My great-grandmother did not contribute to Kalevala but she performed in the Kalevala 100th anniversary festivals in Helsinki in 1935 and her songs have been recorded on the Finnish Broadcasting Company YLE's records. 

Apart from being a minnessinger, she also served as a mid-wife, healer and clairvoyant in her village. She died in June 1940 after being held as a war prisoner by the Soviets for over half a year during the winter war, together with other villagers, including my grandmother. Her statue is situated in Bomba House in Nurmes.


Tämän viikon teema on: RUNOUS. 
This week's theme is: POETRY.

Ensi viikon teema: MAALISKUU.
Next week: MARCH.


Viikon teemapostaushaasteeseen voit osallistua millä tahansa postauksella, mitä aiheesta keksit, oli se normaali tekstipitoinen postaus, pelkkä kuvapostaus, tarina, runo, mitä tahansa. Ideana on inspiroitua postaamaan aiheesta ja lukea myös muiden samasta aiheesta keksimiä juttuja. Kommentointipakkoa ei ole mutta suosittelen lämpimästi tekemään kierroksen muidenkin blogeissa ja kommentoimaan niitä, varsinkin jos pidät lukemastasi/näkemästäsi, tai vaikka jatkamaan niiden herättämiä ajatuksia omissa blogeissa. Poistetaan mahdolliset blogijumit ja tehdään bloggaamisesta yhteisöllistä ja hauskaa. Lähdetkö mukaan? Voit myös ehdottaa omia teemojasi minulle.

Postaukseni lopusta löydät sinisen "add your link" -nappulan, johon voit linkittää blogipostauksesi tähän kokoavalle sivulle. Linkitä suoraan blogipostaukseesi ja linkitä myös omasta postauksestasi takaisin tänne. Osallistua voit aina seuraavaan teemapostaukseen saakka, joka ilmestyy tänne sivulle aina sunnuntaisin. Linkitysaika on voimassa viikon. Jos jotain poikkeuksia aikatauluihin tulee, ilmoitan niistä täällä mutta pääsääntöisesti sunnuntaisin viikon välein vaihtuu uusi teema.

You can participate in the weekly theme post with any kind of a blog post that you come up with, a normal text post, a picture post, a story, a poem, whatever. The idea is to get inspired of the theme and read other people's blog posts on the same theme. I warmly recommend to make acquaintance with other blogs and comment them if possible. However, there is no "must comment" request but if you like what you have read/seen, why not cheer a blogger's day by telling about it? We can also continue each other's thoughts on our own blogs. Let's remove writer's blocks and make blogging fun together. Will you join me? You can also suggest your own themes to me. 

Please find at the end of my post a blue "add your link" button where you can link your blog post. Link directly to your post and also from your post back here. You can take part until the next theme post begins, usually on Sundays, for one week. Let's have a blog party!

#ktvteemapostaushaaste




8 comments on "Runous - Poetry"
  1. Valitettavasti minulla ei ole suoraa panosta aiheeseen "runous", mutta olen liittänyt hänen virkansa. "Peephole" -kyselyssä kerätään aiheeseen "menneisyys". Jos et ole samaa mieltä linkin kanssa, poistan sen.
    Olisin halunnut kuulla isoisänne laulamisen kerran.
    Parhain terveisin
    heidi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Heidi, kävin katsomassa blogisi. Mielenkiintoinen projekti sinulla siellä. Linkitys on ihan ok.

      Delete
  2. Voi mikä hieno historia. Kiva kun postasit aiheesta, tätä oli mielenkiintoinen lukea. Kiitos <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Merikapteenin vaimo. Vähän mietin kyllä muutaman kerran, laitanko suvustani tänne mitään, mutta Ogoi-mummo oli kiinnostava historiallinen hahmo, joka ansaitsee tulla muistetuksi.

      Delete
  3. Olipas siinä mielenkiintoista luettavaa! Kovin tärkeitä ovat aikoinaan olleet kätilöt ja parantajat, varsinkin kun ei lääkäriä edes joka kylässä ole ollut..kovia on varmasti olleet vankileiri koettelmukset..hienoa että hän sai muistokseen noin upean patsaan! Mukavaa talvista alkanutta viikkoa sinne♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Päde, näinhän se on, että sielläpäin ei lääkäreitä kyllä tainnut juurikaan olla. Arvossa pidettiin ihmisiä, jotka pystyivät auttamaan lapsia maailmaan ja parantavia yrttejä tms. käyttämään. Oikein mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  4. I very much enjoyed reading about your great-grandmother and the history she has lived through! Thank you for sharing some of her story. She is a lovely woman!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you, Sallie. I updated the history to contain more information - thank you for your kind words. :)

      Delete