Elämää kahden vanhan talon välissä. Country and Townhouse living.

Ystävyys - Friendship


Äitini läheinen ystävä kuoli viikko sitten aivan yllättäen. Ystävän poismeno oli kova paikka. Se sai minut kuitenkin ajattelemaan sitä, miten onnekas äitini silti on ollut, kun hänellä on ollut tuollainen ystävä lähes neljänkymmenen vuoden ajan, jolle on voinut soittaa aina, kun on siltä tuntunut, on saanut neuvoja, on voinut jakaa iloja ja suruja.

Itselleni tämä ystävyys-asia on ollut aina vaikeampi. Kyllähän minulla kavereita on, ja on toki sellaisiakin, joiden kanssa voin puhua enemmänkin mieltä askarruttavista asioista. Olen muuttanut usein elämäni aikana, kuten jotkut kaverinikin, ja sen takia ihmisiä on tullut ja mennyt elämässäni ja olen ajatellutkin, että jotkut ihmiset ovat tietyn aikaa ja tietystä syystä elämässäni mukana ja sitten voi olla, että se momentti menee ohi. Ei löydy enää yhteistä aikaa, säveltä, eikä edes sitä, että olisi samassa maassa milloinkaan samaan aikaan. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, ettei ole pakko tekohengittää ystävyyttä, jos se ei enää mitään anna. Mutta sitten on niitä, joiden kanssa juttu jatkuu, vaikkei olisi nähty viiteentoista vuoteen, kuten juuri joulun alla pitkästä aikaa tapaamani vanhan luokkakaverin kanssa, joka asuu Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Minulla on onnekseni myös mies, joka ymmärtää minua jo puolesta sanasta.


Uusien ystävien saaminen vanhemmalla iällä on kuitenkin jo niin paljon vaikeampaa! Ennen lapsia, kun kävin töissä, oli helppo löytää työkavereista sellaisia, joiden kanssa tuli paremmin juttuun kuin toisten. Kun sain ensimmäisen lapseni, määräaikainen työni päättyi, eikä minulla ollut työtä, johon palata. Olin pitkään kotiäitinä ja päädyin tekemään free lance -töitä kotoa käsin. Se tarkoitti sitä, että minulla ei ollut työkavereita, ja ainoat ihmiset, joita tapasin, olivat kaupan kassat, naapurit ja lasten kautta leikkikentällä toisten lasten äidit. Yleensä olen aina joka paikassa tutustunut johonkin ihmiseen, jonka kanssa on voinut vähän jutella, käydä kylässä kahvilla tai muuta sellaista. Mutta kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, joutuu taas aloittamaan alusta ja sitten ne vanhat tuttavuudet vähän niin kuin jäävät. Niistä tulee Facebook-kaveruuksia ja pikkuhiljaa yhteys häviää, kun ei ole niitä lasten kautta tulevia näkemisiäkään enää, kun lapsetkin menevät eteenpäin: uudet kerhokaverit, koulukaverit, uudet harrastusten kautta tulevat kaverit.

Olen taas työn kautta pystynyt muodostamaan orastavia uusia ystävyyssuhteita ja uutena juttuna  bloggaamisen myötä löytänyt täältä netistäkin mukavia uusia ihmisiä. Useimpia en varmasti ikinä tule tapaamaan mutta meillä on muodostunut muista bloggaajista blogisisarten ryhmä, josta on tullut minulle tärkeä. Ensimmäiselle tapaamiskerralle en päässyt mukaan mutta toista tapaamistamme odotan mielenkiinnolla ja toivon ehtiväni silloin paikalle. Olemme myös muutaman ihmisen kanssa sopineet jo kahdenkeskisistä tapaamisista.

Millaisia ovat sinun ajatuksesi ystävyydestä? Oletko sinä niitä onnekkaita, joilla on läheisiä sydänystäviä jo vaikkapa lapsuuden ajoilta, vai onko sinullekin ystävyys hieman vaihtelevaa, kuten minulle?


Tämän viikon teema on: YSTÄVYYS. 
This week's theme is: FRIENDSHIP.

Ensi viikon teema: RUNOUS.
Next week: POETRY.

Viikon teemapostaushaasteeseen voit osallistua millä tahansa postauksella, mitä aiheesta keksit, oli se normaali tekstipitoinen postaus, pelkkä kuvapostaus, tarina, runo, mitä tahansa. Ideana on inspiroitua postaamaan aiheesta ja lukea myös muiden samasta aiheesta keksimiä juttuja. Kommentointipakkoa ei ole mutta suosittelen lämpimästi tekemään kierroksen muidenkin blogeissa ja kommentoimaan niitä, varsinkin jos pidät lukemastasi/näkemästäsi, tai vaikka jatkamaan niiden herättämiä ajatuksia omissa blogeissa. Poistetaan mahdolliset blogijumit ja tehdään bloggaamisesta yhteisöllistä ja hauskaa. Lähdetkö mukaan? Voit myös ehdottaa omia teemojasi minulle.

Postaukseni lopusta löydät sinisen "add your link" -nappulan, johon voit linkittää blogipostauksesi tähän kokoavalle sivulle. Linkitä suoraan blogipostaukseesi ja linkitä myös omasta postauksestasi takaisin tänne. Osallistua voit aina seuraavaan teemapostaukseen saakka, joka ilmestyy tänne sivulle aina sunnuntaisin. Linkitysaika on voimassa viikon. Jos jotain poikkeuksia aikatauluihin tulee, ilmoitan niistä täällä mutta pääsääntöisesti sunnuntaisin viikon välein vaihtuu uusi teema.

You can participate in the weekly theme post with any kind of a blog post that you come up with, a normal text post, a picture post, a story, a poem, whatever. The idea is to get inspired of the theme and read other people's blog posts on the same theme. I warmly recommend to make acquaintance with other blogs and comment them if possible. However, there is no "must comment" request but if you like what you have read/seen, why not cheer a blogger's day by telling about it? We can also continue each other's thoughts on our own blogs. Let's remove writer's blocks and make blogging fun together. Will you join me? You can also suggest your own themes to me. 

Please find at the end of my post a blue "add your link" button where you can link your blog post. Link directly to your post and also from your post back here. You can take part until the next theme post begins, usually on Sundays, for one week. Let's have a blog party!

#ktvteemapostaushaaste

2 comments

  1. Pitkäaikaisen ystävän menetys on varmasti kamalaa. Vaikka kyse olisi vain tuttavasta, menee hänen mukanaan paljon. Yhteinen menneisyys, yhteiset jutut, koetut asiat, sellaiset jutut jotka ovat olleet kahden välisiä juttuja. Paljon voimia äidillesi <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Satu, se on juuri näin. Ja niin kuin puhuin siitä, että vanhemmiten on itselläkin hankalaa ollut saada uusia ystäviä, niin mitä se on sitten vielä myöhemmällä iällä, on vaikea käsittää, eikä noin pitkäaikaisia ystäviä voi millään korvata.

      Delete