Jotain lämmintä - Something warm
Tykkään kuvata etenkin ulkomailla kahviloissa tilaamiani tuotteita, jos ne ovat esteettisesti miellyttäviä. Tämänkertaiset kuvat ovat Oxfordista.
Kaakao on tilattu The Handle Bar Café and Kitchenissä, jossa ystävällinen baarimikko ohjasi meidän kahdeksan hengen seurueemme pitkän pöydän ääreen täpötäydessä kahvilassa ja pyysi kahta penkillä istunutta naista siirtymään pienempään pöytään. He siirtyivät aivan mukisematta ja seurueemme kiitti. Tällaista ei juurikaan Suomessa tapahdu. Vasta kävimme kahvilassa täällä nykyisessä kotikaupungissamme ja tilasimme vohvelit. Meitä oli kolme henkeä ja ainoastaan yksi kahden hengen pöytä oli vapaana, muissa neljän hengen pöydissä istui jokaisessa yksi yksinäinen ihminen. Kukaan ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen pienempään pöytään ja antaakseen meille tilaa, vaikka lapsetkin kovaan ääneen ihmettelivät, että minne nyt mahdumme istumaan, kun ei ole missään tarpeeksi paikkoja! En halunnut tunkea kenenkään kanssa sitten samaan pöytään, joten ahtauduimme kahden hengen pöytään ottamalla yhden tuolin naapuripöydästä. Vähän oli ahdasta mutta onneksi yksin olevilla ihmisillä oli runsaasti istumatilaa ja pöytätilaa siirrellä kahvikuppiaan.
Tämä toinen kuva on Oxfordin kauppakeskuksen Westgaten vieressä olevasta Costa-kahvilasta. Se on ketjuliike, mutta kahvi on mielestäni ihan hyvää siellä!
Tämän viikon teemana on siis jotain lämmintä. Kurkkaa tuosta linkistä, mitä Pieni Lintu -blogin makrokuvahaasteen muut osallistujat ovat kuvanneet.
Herkullisen näköistä.
ReplyDeleteJa hyvää olikin!
DeleteWow! So tasty!...
ReplyDeleteYes, indeed! :)
DeleteHerkullista ja lämmintä :)
ReplyDeleteTuo on kyllä jännä, että yksin liikkuvan pitää vallata isoin pöytä, ja monihenkinen seurue joutuu pieneen ahtaaseen pöytään..
Ja samalla niin tyypillistä suomalaista, kun halutaan hajurakoa muihin. Se vain todella pistää silmään aina, kun palaa ulkomailta takaisin. Toisaalta siinä on myös puolensa, että annetaan ihmisten myös olla rauhassa, eikä häiritä. Joskus voisi kyllä vähän joustaa siitä omasta reviiristään - nytkin joku yksinäinen olisi voinut siirtyä siihen kahden hengen pöytään ja antaa meille isomman pöydän.
DeleteRakastan lämpimiä juomia, ja sitä paitsi myös Englantia ❤️ ☕️ ☕️ ☕️
ReplyDeleteAlkoi tehdä kaakaota mieli, taidan tehdä kupillisen iltapalalla 🙂
Sama täällä, jos voisin niin muuttaisin ehkä kyllä Britanniaan. Englannin lisäksi rakastan Skotlantia, joten vaikea päättää, kumpaan vaaka kallistuisi...
DeleteIhanan näköistä! Totta, että suomalaiset ovat - minä itsekin - tarkkoja tilastaan, mutta eihän sen pitäisi pois sulkea huomaavaisuutta toisia kohtaan. Erityisesti minua ärsyttää kassajonoissa, kuinka ihmiset puolestaan tulevat niin lähelle: ikään kuin se kassa toimisi nopeammin kun tökkii toista kärryillä selkään tai huohottaa niskaan. :( Itsepintaisesti yritän aina seisoa rauhassa odottaen omaa vuoroani ja antaa edellä olevalle tilaa maksaa ostoksensa ja mennä alta pois, mutta se tuntuu olevan ylivoimaista monelle muulle...
ReplyDeleteJoo, Suomessa oma tila on ihanaa eikä tarvitse puhua kenenkään kanssa, jos ei ole pakko. Samalla kuitenkin toivoisi huomaavaisuutta muita kohtaan, mikä briteillä on ihan selkäytimessä. Väistetään, pyydetään anteeksi, yritetään olla olematta vaivaksi, ei tökitä ostoskärryillä kaupassa tai tökitä kyynärpäillä eikä kävellä päin tahallaan. Se on minusta hienoa Britanniassa.
DeleteIhanan näköistä lämmintä juomaa!
ReplyDeleteKyllähän se niin on että me suomalaiset olemme vähän sellaista porukkaa että "älä tule ainakaan meidän pöytään".
Näin on, siksi en ängennyt kenenkään kanssa samaan pöytään, kun tiedän, että se olisi ärsyttänyt kovasti. Lisäksi olihan ne tuolit hienosti vallattu kasseilla ja takeilla... :D
DeleteLämmintä on hyvä saada juotavaksi ainakin kylmällä ilmalla. Kuuma kaakao piristää mainiosti.
ReplyDeleteNäinhän se tekee. :)
DeleteKahvi on aamun avaaja ja sielun lämmittäjä, nyt on edessä aamun toinen kuppi, joten samastun kuvaideaasi. :)
ReplyDeleteEhkäpä joku olisi siirtynyt pienempään pöytään, jos olisi suoraan ystävällisesti ehdottanut asiaa. Suomalaiseen tapaan ei taida oma-aloitteisuus tällaisissa tilanteissa kuulua, joten pitää saada se oma suu auki. :)
No, koko kahvila kyllä kuuli lasten tuskaiset parahdukset, ettei ole tilaa, sillä kaikki kääntyivät katsomaan ja ilmeistä näin, etteivät ilahtuneet huomiosta. Olisimmehan me voineet kysyä tai tunkea toisten kanssa samaan pöytään ilman, että tarvitsi edes pyytää ketään siirtymään kimpsuineen ja kampsuineen, koska useimmissa pöydissä oli se kolme tuolia tyhjänä, vaan kun näki, että ajatuskin ärsytti ja siirreltiin äkkiä takkeja tuoleille, niin en halunnut ketään alkaa vaivata, kun siellä kuitenkin oli se yksi pöytä vapaana. Jos joku olisi halunnut siirtyä niin olisi kyllä varmasti sen tehnyt, joskus näin käy esimerkiksi junassa, kun huomataan, että seurue on menossa eri paikoille istumaan. Tämä nyt oli vain huomio suomalaisten ja esimerkiksi englantilaisten eroavaisuuksista.
DeleteBriteissä siirtämisen hoitaa (jos hoitaa) yleensä henkilökunta (paikasta riippuen toki). Ei täälläkään (asun siis itse Lontoossa) välttämättä kukaan oma-aloitteisesti siirry. Moukkia on joka kulttuurissa, se oli pointtini vain. :)
DeleteMeitä on niin moneen lähtöön. Joskus Suomessakin joku yllättää iloisesti, niin kuin mainitsin, että on esimerkiksi junassa tai bussissa tehty tilaa ja siirrytty ihan oma-aloitteisesti. Siitä tulee hyvä mieli.
DeleteTuo muuten olisikin kyllä hyvä, että henkilökunta puuttuisi tuollaisissa tilanteissa Suomessakin asiaan.
DeleteLämmintä ja herkullista.
ReplyDeleteTuo, mitä kerrot "isosta omasta reviiristä" voisi olla vaikkapa Lahdesta.
Heh, pätee varmasti moneen muuhunkin paikkaan. :)
DeleteNäyttää niin herkullisilta!
ReplyDeleteKiitos, Marie H!
DeleteVoi nättiä ja herkullisen näköistäkin!
ReplyDelete