Villiintyneen pihan kesytys, raparperipiirakka ja Jamiroquai
Oli kiva tulla tällä kertaa takaisin pihaan, joka ei näyttänyt ihan viidakolta. Tällä viikolla on tullut nypittyä rikkaruohoja oikein urakalla. Nauratti, kun tällainen kaupunkilaislikka joutuu ottamaan kuvia pihasta ja lähettämään sähköpostilla vanhemmilleen tunnistettavaksi: "Onko tämä rikkaruohoa vai jotain perennaa...?"
Hieman liian villiksi oli piha nyt tosiaan tänä kesänä päässyt. Joitakin kasveja jätin äidin neuvosta odottelemaan mahdollista syksyistä kukintaa, josko sieltä jotain myöhäiskesän perennoja ilmaantuisi. Ainakin syysleimuja, ukonhattuja, ruskoliljaa ja kurjenmiekkoja isä ja äiti olivat sieltä tunnistavinaan. Pionejakin oli pihassa joskus, liekö sitten liian innokkaasti ajettu ruohonleikkurilla... Toisaalta nuo niittykukatkin ovat ihan nättejä ja jonkun verranhan tällaista villimpää kasvustoa kannattaisi kuulemma ampiaisten ja muiden pistiäisten varalle jättää, ettei ihan viedä niiden elintiloja kokonaan pois.
Oli miten oli, raparpereista poistin kukinnot. Varsia pystyy kuulemma silloin käyttämään pidempään. Paistoin raparperipiirakkaa ja kas, tunti sen jälkeen pihaan saapuikin yllätysvieras, sukulainen, joka oli sattunut ajamaan ohi. No, mikäs sen mukavampaa - olihan sitä vierasvaraakin nyt tarjota!
Raparperikiisseliä pitäisi kyllä vielä tänä kesänä keittää. Raparperikaurapaistosta jo kerran aiemmin tein ja toista raparperipiirakkaa, joka oli kirpeää kuin mikä! Olen netistä nyt kaivanut ohjeita ja ihan supersuosikkia ei ole nyt löytynyt. Minulla oli joskus ihan paperilla ohje maukkaasta piirakasta ja nyt en ole sitä löytänyt. Tämän raparperipiirakan ohjeen otin täältä Pingviinin sivulta. Ihan maistuva oli tämä, joskin jouduin tekemään sen leivinpaperille pellille piirakkavuoan puuttumisen takia. Meillä on ollut mökillä anopin vanha alumiinipiirakkavuoka mutta kuulin, ettei niitä suositella käytettäväksi enää alumiinin liukenemisen takia. Tarkkaa tietoa minulla ei asiasta ole, mutta en ole sitä tohtinut käyttää enkä ole muistanut ostaa uutta vuokaa. (Note to self: osta se uusi vuoka.)
Toinenkin hauska sattumus tapahtui. Ihan ykskaks ovelle koputti nainen, joka kyseli talostamme huonetta vuokralle pariksi viikoksi kesätöiden takia. Oli kuulemma meillä niin "ihana talo". Huoneen vuokraukseen emme nyt kyllä taipuneet näin äkkiseltään mutta mieleen jäi kytemään ajatus Bed and breakfast -paikasta... 😄 Toisenlaisiakin ajatuksia kyllä mielessä välillä pyörii, kun onhan tällaisen "antiikkitalon" (erään naapurin ystävällinen kommentti) kunnostaminen ja ylläpitäminen melkoinen työ, etenkin kun talossa ei asu vakituisesti vaan vain vapaa-aikana.
Ihan mökkihöperönä en kuitenkaan koko viikkoa ole ollut vaan kävin Pori Jazzeilla katsomassa Jamiroquaita. Viimeksi näin bändin vuonna 2003 Pori Jazzeilla (päivälleen muuten 14 vuotta sitten) ja sitä ennen kävin katsomassa myös heidän Hartwall Areena -keikkansa 1999. Jay Kayn ääni oli aivan ennallaan ja keikka oli loistava! Ei haitannut, vaikkei Jay Kay kyennyt kovin energisesti lavalla liikkumaan - ilmeisesti vastikään tehty selkäleikkaus vielä vaikutti liikkumiseen. Mutta kyllä musiikki vain on niin tärkeää mielialalle! Välillä harmittaa, että aikuisena se jotenkin jää kaiken muun jalkoihin. Nuorena muistan ajatelleeni, etten ikinä luovu musiikin kuuntelusta mutta nykyään menee pitkiä aikoja, etten kuuntele mitään. Kaivanpa siis Jamiroquain cd:t esiin ja stereot pauhaamaan.
"Dance, nothing left for me to do but dance,
Off these bad times I'm going through just dance
Got canned heat in my heals tonight baby"
Voi mitä maalaisromantiikkaa rikkaruohojen kitkemisestä sukulaiseen ja yllätysvieraaseen! Huokaus. ♥ Ihanaa kesänjatkoa! :)
ReplyDeleteKiitos, Maarit! Maalla aina tapahtuu... ;) ihanaa kesän jatkoa sinullekin: toivotaan, että aurinkokin vielä paistelisi.
DeleteHieman villiä menoa, mutta silti ihan mielettömän ihana tunnelma pihassa!
ReplyDeleteKiitos! Kyllä täällä pihassa villieläimiäkin välillä piipahtaa, kuten jäniksiä ja supikoirakin kerran.
Delete