Flashback Friday: Pari anekdoottia Skotlannin-ajaltamme
Kun muuttaa ulkomaille, huomaa monia juttuja ihan eri tavalla. Löysin vanhan päiväkirjani Skotlannin-ajoilta. Olipa hauska lueskella sitä. Maailma on kyllä muuttunut jo noistakin ajoista - nyt ei esimerkiksi telkkarin puuttuminen haittaa, kun kaikki viihde löytyy netistä. Toisin oli vielä 12 vuotta sitten.
Meillä oli aluksi hankaluuksia tietoliikenneyhteyksien kanssa. Kun ei meillä ollut telkkariakaan, oli aika pelottavaa ja pimeää iltaisin talossa, jossa vuori peitti kaiken valon heti, kun aurinko laski. Mielikuvitus lähti laukkaamaan kovaa vauhtia. Sheriffmuir-vuoren takana oli kymmeniä kilometrejä pelkkää erämaata. Muutamana yönä säikyin huuhkajan huhuilua. Vuorelta loikki myös peuroja pihalle. Lopulta ostimme halvan telkkarin ja olimme tosi onnellisia, kun saimme vähän viihdettä. Talo tuntui heti kotoisalta eikä minua pelottanut enää niin paljon!
”It’s raining cats and dogs again”("Sataa taas kaatamalla"), sanoin, kun hän tuli takaisin sisään käydessään naapuritalossa katsomassa, miten netti toimi siellä - aivan likomärkänä kaatosateessa kastuessaan.
”I noticed”, ("Huomasin") tuli vastaus kuivasti…
Kävimme myös yliopiston terveydenhuollossa vauvan kanssa ikään kuin neuvolassa. Meidän health visitor eli terveydenhoitajamme Tracy, mittasi vauvan pituutta ja painoa ja antoi reseptiä vauvan kuivaan ihoon (jonka muuten sai hakea aivan ilmaiseksi apteekista, Britanniassa ei ainakaan silloin tarvinnut NSH:lla (National Health Service) terveydenhuollosta ja lääkkeistä maksaa mitään, en ole varma, onko käytäntö vielä sama).
Samalla jutustelimme niitä ja näitä ja hän kyseli minulta paksulla skottiaksentillaan, josta en saanut oikein hyvin selvää, jotain imetyksestä Suomessa, mistä kerroin mielihyvin, varsinkin kun hän sanoi, että Britanniassa ei juurikaan imetetä vauvoja ja oli kovin kiinnostunut aiheesta. Sitten hän alkoi puhua jostain imetysryhmästä ja kysyi, haluaisinko tulla sinne mukaan. Sanoin, että mikä ettei ja hän kysyi puhelinumeroani. Lähdettyämme terveyskeskuksesta mies totesi, että "Menet sitten puhumaan imetyksestä, vai?" Olin aivan äimänkäkenä, mutta paljastui, että olin siis mennyt lupautumaan puhumaan juuri perustettavaan imetysryhmään kokemuksistani imettämisestä ja suomalaisesta imetysohjelmasta.
Ei äidinmaitoa vaan skotlantilainen meijeri. |
Voitte arvata, että en ottanut tuota tekniikkaa todellakaan käyttöön oman vauvani kanssa. Palattuamme Suomeen kirjoitin muuten myös Vauva-lehteen kokemuksistani vauvanhoidosta Skotlannissa.
Aiempia juttuja Skotlannin-ajaltamme löydät alta:
Aika hurjan kuuloisia ohjeita vauvan hoitoon. Olipa taas mukava lukea kokemuksianne Skotlannista.
ReplyDeleteKiitos, Satu! Matkailu kyllä avartaa. Minulla on nyt näköjään jokin muistelukevät menossa. :)
DeleteHienot kuvat! Upeita on kyllä maisemat:) Oli mielenkiintoista luettavaa, vaan kyllä hirvittikin, kun luki että tuon tekniikan kanssa lisäksi suositellaan annettavan rauhoittavia pikkuisille..oli myös jännä kuulla ettei Britanniassa lapsia juurikaan imetetä, Mukavaa alkavaa viikonloppua♥
ReplyDeleteKiitos, Päde, samoin sinne pajalle mukavaa viikonloppua! <3
DeleteOhhoh, maailma on ollut erilainen... Näitä on mukava lukea :) Ja kuvat... kauniita! <3
ReplyDeleteKiitos, Merikapteenin vaimo. Kiva kuulla, että jutut kiinnostavat. :)
Delete