Koe Tolkienin Oxford päivässä
Tänään ensi-iltaan tuleva Dome Karukosken ohjaama Tolkien-elokuva keskittyy englantilaisen fantasiakirjailijan J. R. R. Tolkienin nuoruusvuosiin ja kertoo tarinan siitä, kuinka sisäänpäinkääntyneestä ja kieliä intohimoisesti rakastaneesta miehestä kasvoi kirjallisuuden historiaa muovannut luomistekijä. Vietin syksyllä 2018 kaksi kuukautta Oxfordissa ja kulutin osan vapaa-aikaani kulkemalla Oxfordissa professorina pitkään toimineen Tolkienin jalanjäljissä. Tämä kirjoitus perustuu vierailuni aikana tehtyyn "tutkimustyöhön" sekä yhtenä aurinkoisena sunnuntaina tehtyyn kävelyretkeen Tolkienin henkilöhistorian ydinpaikoille Oxfordissa.
J.R.R. (John Ronald Reuel) Tolkien ja Oxford ovat lähestulkoon synonyymejä. Hobitti ja Taru sormusten herrasta -kirjoillaan maailmanmaineeseen ponkaissut englannin kielen professori vietti Oxfordissa muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko aikuisikänsä. Samalla hän jätti jälkeensä paljon muistijälkiä muutoinkin historiaa täynnään olevaan kaupunkiin.
J.R.R. (John Ronald Reuel) Tolkien ja Oxford ovat lähestulkoon synonyymejä. Hobitti ja Taru sormusten herrasta -kirjoillaan maailmanmaineeseen ponkaissut englannin kielen professori vietti Oxfordissa muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko aikuisikänsä. Samalla hän jätti jälkeensä paljon muistijälkiä muutoinkin historiaa täynnään olevaan kaupunkiin.
J.R.R. Tolkien syntyi 3. tammikuuta 1892 Etelä-Afrikassa. Hän jäi jo neljävuotiaana isättömäksi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Birminghamissa, jonka onnellisimmat vuodet hän asui Sareholessa, hieman Birminghamin ulkopuolella olevassa kylässä. Tältä ajalta on peräisin Tolkienille ominainen englantilaisen maaseudun ja metsien rakkaus, joka heijastuu vahvasti hänen kirjoissaan.
Tolkienille hyvin rakas äiti menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1904. Tuolloin 12-vuotias Tolkien otettiin yhdessä kaksi vuotta nuoremman Hilary-veljensä kanssa sukulaisten hoiviin. Näitä kovia menetyksiä lukuun ottamatta heidän nuoruuttaan ei kuitenkaan voida pitää erityisen onnettomana. Tolkienille ominainen pessimismi ja mielialojen vaihtelu sekä vahva uskonnollisuus, erityisesti suvun laajaa paheksuntaa aikanaan osakseen saanut kääntymyksen tehneen äidin katolisuus saivat kuitenkin vahvistusta äidin menetyksestä.
Tolkien osoitti jo nuorena poikkeuksellista lahjakkuutta ja mielenkiintoa kieliä ja niiden opiskelua kohtaan ja hän aloitti jo Birminghamissa omintakeisten kielten kehittämisen, joka aikanaan huipentuisi Keski-Maan rikkaissa kielellisissä yksityiskohdissa.
Jatkossa tämä kirjoitus esittelee Oxfordia Tolkienille tärkeiden paikkojen kautta. Pääpaino on hänen asujaimistoissaan sekä ammatillisesti tai kirjallisesti tärkeissä paikoissa. Paikat esitellään kronologisessa järjestyksessä ja samassa yhteydessä kerrotaan kursorisesti Tolkienin elämäkertaa. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin tutustua vaikkapa Humphrey Carpenterin loisteliaaseen elämäkertaan. Sieltä löytyy myös talojen tarkat osoitteet, joita ei tässä yhteydessä kerrota. Osoitteita on myös koottu Tolkien’s Oxford - sivustolle.
Kirjoituksen lopussa esitän myös ehdotuksen reitistä, jossa paikat kannattaa kiertää. Kiersin ne itse yhtä kohdetta (Sandfield Road) lukuun ottamatta yhden kauniin aurinkoisen päivän aikana.
Exeter College (Turl Street)
Tolkien saapui Oxfordiin syksyllä 1911 saatuaan paikan Exeter Collegessa, tosin vasta toisella yrittämällä. Nuorella miehellä raha teki tiukkaa, mutta hän heittäytyi innolla kieliopintoihinsa sekä muuhun akateemiseen elämään. Aivan opintojensa alkuvaiheessa hän tutustui suomen kieleen ja Kalevalaan ja ihastui, tai omien sanojensa mukaan ”humaltui” molemmista. Hän hylkäsikin aiemmat pyrkimyksensä kehittää omaa kieltään neo-goottilaisten vaikutteiden pohjalta ja alkoi kehittää uutta kieltä, sanastoa ja kielioppia suomen kielen pohjalta. Näistä kielellisistä pyrkimyksistä kasvaisi aikanaan Keski-Maan tarusto, sillä saatuaan kielen valmiiksi Tolkien käänsi huomionsa tutkimaan (ei omasta mielestä koskaan varsinaisesti keksimään), minkälainen kansa olisi tuota kieltä voinut käyttää ja törmäsi tuolla tiellä haltioihin, Keski-Maahan ja lopulta hobitteihin.
 |
| Exeter College |
Mutta tämä kaikki odottaa vielä tulevaisuudessa, sillä Tolkienin akateeminen polku keskeytyi ensimmäisen maailmansodan takia. Hän ei kuitenkaan liittynyt heti sotaan, vaan suoritti ensin opintonsa loppuun. Tämän jälkeen viestiupseerina toiminut Tolkien oli mukana Sommen raskaissa taisteluissa. Kuoleman kentillä Tolkien koki sanojensa mukaan kauhistuttavia asioita, jotka värittivät hänen maailmankuvaansa ja jotka heijastuvat myös Sormusten herran synkissä sävyissä. Hän myös menetti taisteluissa lukuisia hyviä ystäviä. Nämä menetykset alleviivasivat Tolkienille ja kirjoilleen ominaista miehisen toveruuden tärkeyttä ja samalla sen haurautta ja katoavaisuutta. Myös Frodon uskollisen toverin Sam Gamgeen hahmo sai alkunsa sodan aikana Tolkienin havahtuessa tavallisten rivisotilaiden urhoollisuuteen ja (omaansa suuremmaksi arvioimaansa) luonteenlujuuteen.
 |
| Oxford War Memorial, St. Giles' |
St. John Street, Old Ashmolean (Broad Street) ja Pusey Street
Sodan jälkeen Tolkien palasi yhdessä tuoreen Edith-vaimonsa kanssa Oxfordiin vuoden 1919 alussa. He olivat tavanneet jo teini-ikäisinä Birminghamissa ja astuivat avioon ennen Tolkienin lähtöä sotaan. Pariskunnan ensimmäinen asunto Oxfordissa sijaitsi ahtaassa huoneessa St. John Streetin varrella.
Samalla Tolkien aloitti työn New English Dictionaryn toimituskunnassa Old Ashmoleanissa Broad Streetin varrella. Jo vuonna 1878 aloitettu valtaisa urakka oli edelleen kesken ja Tolkienin poikkeukselliset kyvyt etymologian eli sanojen alkuperän tuntijana ja taitavana tutkijana edistivät hanketta selvästi.
 |
| St. John Street |
Samalla Tolkien aloitti työn New English Dictionaryn toimituskunnassa Old Ashmoleanissa Broad Streetin varrella. Jo vuonna 1878 aloitettu valtaisa urakka oli edelleen kesken ja Tolkienin poikkeukselliset kyvyt etymologian eli sanojen alkuperän tuntijana ja taitavana tutkijana edistivät hanketta selvästi.
 |
| Old Ashmolean |
Kesällä 1919 nuoripari pääsi muuttamaan hieman tilavampaan asuntoon kulman takana olevalla Pusey Streetillä, jossa he asuivat lokakuuhun 1920 saakka.
Tällöin Tolkien aloitti Leedsin yliopiston englanninkielen Readerina (vastaa suurin piirtein apulaisprofessoria Suomessa), kohoten professoriksi vuonna 1924, poikkeuksellisen nuoressa kolmenkymmenenkahden vuoden iässä.
 |
| Pusey Street |
Tällöin Tolkien aloitti Leedsin yliopiston englanninkielen Readerina (vastaa suurin piirtein apulaisprofessoria Suomessa), kohoten professoriksi vuonna 1924, poikkeuksellisen nuoressa kolmenkymmenenkahden vuoden iässä.
Tolkienin varsinainen kirjallinen fantasiatyö oli alkanut jo muutamaa vuotta Oxfordiin paluuta aiemmin. Sairastuttuaan sodan loppuvaiheessa Tolkien vedettiin kotirintamalle toipumaan. Sodan vielä raivotessa Tolkien huomasi mielensä hakeutuvan kaukaiseen aikaan ja maahan ja sen suuriin historiallisiin tapahtumiin. Näistä aihioista kohosi ensin lastenkirjaksi tehty Hobitti ja sen seuraajaksi aiottu ja ajan mittaan valtaviin mittasuhteisiin kasvanut Sormusten herra. Tähän yhteyteen ajoittuu myös Tolkienien ensimmäisen lapsen syntymä marraskuussa 1917. Kaiken kaikkiaan heille syntyi neljä lasta.
Paluu Oxfordiin: Northmoor Road ja Pembroke College (Pembroke Square)
Vuonna 1925 Oxfordissa vapautui englannin kielen professori paikka, jota Tolkien haki ja myös sai. Samalla hänestä tuli Pembroke Collegen jäsen.
Vuoden 1926 alussa Tolkienin perhe palasi Oxfordiin ja asettui asumaan hieman keskustan pohjoispuolella olevalle Northmoor Roadille, jonka kahdessa, vierekkäin sijaitsevassa talossa he asuivat kahdenkymmenenyhden vuoden ajan. Tänä aikana Tolkien ideoi ja kirjoitti Hobitin ja pääosan Sormusten herrasta.
 |
| Pembroke College |
 |
| Northmoor Road 1926-1930 |
 |
| Northmoor Road 1930-1947 |
Hobitti julkaistiin syyskuussa 1937. Kirjasta tuli myyntimenestys niin Britanniassa kuin ajan mittaan myös kansainvälisesti. Menestys herätti myös kirjan julkaisijassa Allen & Unwinissa toiveen ja ajan mittaan kasvavan paineen jatko-osan kirjoittamisesta. Tolkienin oma toive kuitenkin oli, että seuraaja olisi ollut sittemmin Silmarillionina tunnetuksi tullut Keski-Maan laaja ja varsin synkkä historia. Tämä ei kuitenkaan Hobitin julkaisijaa kiinnostunut, joka toivoi uutta vastaavaa, lapsille suunnattua pienempää kirjaa.
Hetken asiaa harmiteltuaan Tolkien suostui kustantajan pyyntöön ja ryhtyi varsin nopeasti luonnostelemaan Bilbon seikkailuille jatkoa. Mutta aivan kuten ovesta ulos astuminen vei Bilbon arvaamattomiin seikkailuihin, samoin kävi Tolkienille: Nopeasti markkinoille aiottu pieni jatko-osa kasvoi valtaviin mittasuhteisiin paisuneeksi eepokseksi, jonka saaminen valmiiksi vei lähestulkoon professorin ja perheenisän kaiken liikenevän ajan ja energian kaikkiaan kuudentoista vuoden ajan.
Merton College (Merton Street) ja Manor Road
Vuonna 1945 Tolkien nimitettiin englannin kielen Merton-professoriksi, toimeen josta hän jäisi aikanaan eläkkeelle. Samalla hänen Collegensa vaihtui Pembrokesta Mertoniin.
Pian tämän jälkeen myös perheen osoite vaihtui, sillä vuonna 1947 varttuneiden ja osin jo kotoa poismuuttaneiden lasten myöten aivan liian suureksi käynyt Northmoor Roadin talo vaihtui Manor Roadin asuntoon.
Tässä asunnossa Tolkienit asuisivat kuuden vuoden ajan ja tänä aikana Sormusten herra valmistuisi pääosiltaan vuonna 1949. Silti menisi vielä viisi vuotta ennen kuin kirja tulisi markkinoille, pitkälti sen takia, että Tolkien itse alkoi empiä yhteistyötään Allen & Unwinin kanssa ja koetti hankkia kirjalleen ja samalla Silmarillionille uuden kustantajan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja Allen & Unwin julkaisi Sormusten herran kolmessa osassa kesästä 1954 alkaen. Kuvaavaa on, että kirjan kustantaja otatti kirjasta vain 3500 kappaleen ensipainoksen ensimmäisestä ja hieman pienemmät seuraavista osista. Lisäksi kustantaja ehdotti perinteisen rojalttipohjaisen sopimuksen sijaan sopimusta, joka perustui kirjan mahdollisten (ja siis hyvin epätodennäköisinä pidettyjen) voittojen jakoon. Tolkien suostui tähän ja loppu, kuten sanotaan, on historiaa: sekä kirjailija perikuntineen että pienen ensipainoksen hankkineet lukijat eivät varmasti ole joutuneet katumaan päätöstään.
 |
| Merton College |
Pian tämän jälkeen myös perheen osoite vaihtui, sillä vuonna 1947 varttuneiden ja osin jo kotoa poismuuttaneiden lasten myöten aivan liian suureksi käynyt Northmoor Roadin talo vaihtui Manor Roadin asuntoon.
 |
| Manor Road |
Tässä asunnossa Tolkienit asuisivat kuuden vuoden ajan ja tänä aikana Sormusten herra valmistuisi pääosiltaan vuonna 1949. Silti menisi vielä viisi vuotta ennen kuin kirja tulisi markkinoille, pitkälti sen takia, että Tolkien itse alkoi empiä yhteistyötään Allen & Unwinin kanssa ja koetti hankkia kirjalleen ja samalla Silmarillionille uuden kustantajan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja Allen & Unwin julkaisi Sormusten herran kolmessa osassa kesästä 1954 alkaen. Kuvaavaa on, että kirjan kustantaja otatti kirjasta vain 3500 kappaleen ensipainoksen ensimmäisestä ja hieman pienemmät seuraavista osista. Lisäksi kustantaja ehdotti perinteisen rojalttipohjaisen sopimuksen sijaan sopimusta, joka perustui kirjan mahdollisten (ja siis hyvin epätodennäköisinä pidettyjen) voittojen jakoon. Tolkien suostui tähän ja loppu, kuten sanotaan, on historiaa: sekä kirjailija perikuntineen että pienen ensipainoksen hankkineet lukijat eivät varmasti ole joutuneet katumaan päätöstään.
Holywell Street, Sandfield Road ja jälleen Merton College
Keväällä 1950 Tolkienit muuttivat Holywell Streetille, vain kivenheiton päähän Manor Roadin epäkäytännölliseksi osoittautuneesta talosta.
Maaliskuussa 1953 Tolkienit jatkoivat matkaa keskusten ulkopuolelle Sandfield Roadille, josta tuli pariskunnan viimeinen yhteinen koti Oxfordissa viidentoista vuoden ajaksi.
Täällä Tolkien myös viimeisteli Sormusten herran julkaisukuntoon. Talossa hän myös koki kasvavaa eriytymistä yliopistotovereistaan, sillä asunto sijaitsi kaukana Collegeista erittäin jyrkän mäen (Headington Hill) laella. Hän myös joutui kasvavan turhautumisen vallassa kärsimään kasvavan suosionsa lieveilmiöistä ottaessaan vastaan alati paisuvan määrän kirjeenvaihtoa, lahjoja ja jopa äkkiyllättäin ovelle ilmaantuvia ihailijoita. Tähän yhteyteen ajoittuu myös Tolkienin eläköityminen professorin virasta, joka osaltaan lisäsi kirjailijan eristäytymistä ympäröivästä maailmasta.
 |
| Holywell Street |
 |
| Sandfield Road |
 |
| Yksityiskohta talon seinässä. |
Täällä Tolkien myös viimeisteli Sormusten herran julkaisukuntoon. Talossa hän myös koki kasvavaa eriytymistä yliopistotovereistaan, sillä asunto sijaitsi kaukana Collegeista erittäin jyrkän mäen (Headington Hill) laella. Hän myös joutui kasvavan turhautumisen vallassa kärsimään kasvavan suosionsa lieveilmiöistä ottaessaan vastaan alati paisuvan määrän kirjeenvaihtoa, lahjoja ja jopa äkkiyllättäin ovelle ilmaantuvia ihailijoita. Tähän yhteyteen ajoittuu myös Tolkienin eläköityminen professorin virasta, joka osaltaan lisäsi kirjailijan eristäytymistä ympäröivästä maailmasta.
Vuonna 1968 Tolkienit siirtyivät Bournemouthiin, jossa he viettivät viimeiset yhteiset vuotensa. Muutto johtui Edithin toiveista päästä pois ikäväksi kokemastaan Oxfordista rakastamansa meren äärelle. Samalla Tolkien pääsi pakenemaan kasvavaa suosiotaan hyvin salassa pidettyyn – ja pysyneeseen – uuteen osoitteeseen. Edithin kuoltua 1971 Tolkien palasi vielä Oxfordiin, jossa hän vietti viimeiset vuotensa hiljaiseloa Merton Collegen tiloissa.
 |
| Merton College. Tolkienin viimeinen asunto Oxfordissa. |
J.R.R. Tolkien menehtyi 2. syyskuuta 1973.
Wolvercoten hautausmaa (477 Banbury Road)
Tolkienien hauta löytyy Oxfordin kehätien pohjoispuolella sijaitsevalta Wolvercoten hautausmaalta. Hauta sijaitsee hautausmaan katolisessa osassa ja löytyy parhaiten kappelin seinään asennettua karttaa seuraamalla.
Muita merkityksellisiä paikkoja: St. Aloysius (25 Woodstock Road)
Kuten todettua, Tolkien oli hartaasti uskonnollinen katolilainen. Tämä tarkoitti sitä, että hän ei käynyt Oxfordin yliopiston anglikaanisissa kirkoissa, vaan harjoitti uskoaan pienemmän ja nukkavieruksi koetun St. Aloysius -kirkon tiloissa. Suomalaisesta näkökulmasta kirkko vaikutti kuitenkin varsin kookkaalta ja loisteliaalta.
Botanic garden (Rose Lane)
Eräs Tolkieniin liittyvä paradoksi on, että maaseutua intohimoisesti rakastanut professori vietti lähes koko ikänsä alati kaupungistuvassa, autoistuvammassa ja ruuhkaiseksi kokemassaan Oxfordissa. Tämä ei kuitenkaan innoittanut Tolkienia juurikaan poistumaan Oxfordista, sillä hän kykeni vaeltelemaan kukkaniityillä vilkkaassa mielenkuvituksessaan, jonka parissa hän vietti yhä suuremman osan ajastaan. Luonnonkaipuutaan Tolkien lievitti myös Oxfordin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli eräs Tolkienin lempipaikkoja Oxfordissa. Kertoman mukaan puutarhasta löytyi valtava ja vanha euroopanmustamänty, joka oli Tolkienille erityisen tärkeä ja eräiden tulkintojen mukaan myös mahdollinen innoittaja enteille. Lahovaurioista kärsinyt, 215-vuotias puu kaadettiin vuonna 2014.
Tolkienin sosiaalinen elämä: Magdalen College (High Street), Eagle and Child, Lamb and Flag ja White Horse
Tolkien tunnettiin miehenä, joka nautti hyvästä seurasta, yksinkertaisesta ruoasta ja juomasta ja piipputupakasta. Hän aikanaan kuvailikin itseään olennaisilta osiltaan hobitiksi. Näin ollen, ja toisin kuin suurella osalla yliopistoväestä Oxfordissa, hänen sosiaalinen elämänsä ei keskittynyt Collegejen virallisiin illallisiin ja juhlamenoihin, vaan rakentui enimmäkseen pubeissa oluen ja keskustelun merkeissä kokoontuneen pienen ystäväjoukon ympärille. Poikkeuksen tästä teki Magdalen College, jossa asuneen ja Tolkienin kenties tärkeimmän ystävän C.S. Lewisin luona käytiin merkittävä osa kirjallisista keskusteluista.
 |
| Magdalen College |
Keskeinen viiteryhmä Tolkienille oli Inklingseinä tunnettu ystäväjoukko, joka kokoontui alkuaikoinaan Eagle and Child (lempinimeltään ”Bird and Baby”) ja sittemmin kadun toisella puolella Lamb and Flag -pubeissa St. Giles’ Streetin varrella.
Tässä ryhmässä käytiin viikoittaisia keskusteluja, joissa luettiin ja kommentoitiin kirjallisuutta ja hiottiin jäsenten kirjallisia ideoita. Myös White Horse -pubi Broad Streetillä on merkittävä, sillä siellä luettiin ja debatoitiin Sormusten herran lukuja. Pientä huojuvuutta tämän kyseisen pubin ehdottoman varmassa paikallistamisessa aiheuttaa se, että tänä päivänä Oxfordista löytyy kaksi samannimistä pubia. Päädyin kuitenkin aikajanojen pohjalta siihen, että Broad Streetin White Horse on todennäköisimmin oikea (vaikka hieman häiritsevästi toinenkin pubi sijaitsee logistisesti järkevästi Headingtonissa lähellä Tolkienin viimeistä kotia).
Tässä ryhmässä käytiin viikoittaisia keskusteluja, joissa luettiin ja kommentoitiin kirjallisuutta ja hiottiin jäsenten kirjallisia ideoita. Myös White Horse -pubi Broad Streetillä on merkittävä, sillä siellä luettiin ja debatoitiin Sormusten herran lukuja. Pientä huojuvuutta tämän kyseisen pubin ehdottoman varmassa paikallistamisessa aiheuttaa se, että tänä päivänä Oxfordista löytyy kaksi samannimistä pubia. Päädyin kuitenkin aikajanojen pohjalta siihen, että Broad Streetin White Horse on todennäköisimmin oikea (vaikka hieman häiritsevästi toinenkin pubi sijaitsee logistisesti järkevästi Headingtonissa lähellä Tolkienin viimeistä kotia).
Ehdotus kävelyreitiksi:
Tolkienin kaikki maamerkit on mahdollista kattaa yhden päivän aikana. Suosittelisin aloittamaan Wolvercoten hautausmaalta, jonne kannattaa ottaa keskustasta bussi tai taksi, sillä matka on pitkä. Tämän jälkeen matkaa voi jatkaa kävellen kulkien seuraavaa reittiä: Northmoor Road -> St. Aloysius -kirkko -> Oxford War Memorial -> Pusey Street -> St. John Street -> Eagle and Child (lounas) -> Exeter College -> Old Ashmolean -> Holywell -> Manor Road -> Sandfield Road -> Botanical Garden -> Merton Street/College -> Pembroke College -> Lamb and Flag/White Horse (päivällinen).
Hiski Haukkala
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan professori, jonka nuoruus meni hukkaan lukiessa Taru sormusten herrasta yhä uudelleen ja uudelleen.
No comments
Post a Comment