Lokakuu - October
Onko ihan mahdotonta olla onnellinen juuri siellä, missä kulloinkin on? Minusta tuntuu, että tällä hetkellä aikani kuluu haikaillessa vanhoihin kotipaikkoihin. Viime vuoden lokakuussa lähdimme Oxfordiin ja olen sitä tässä lähipäivinä muistellut kaipauksella mutta nyt myös viikonloppuna Helsingissä käydessämme kävin vanhoja kotikulmia läpi ja hiukan vaikealta tuntui palata sunnuntaina kotiin.
En tiedä, johtuuko tämä kaikki siitä, että on ollut niin paljon muutoksia ja asuinpaikka vaihtunut tiuhaan myös kotimaan ja ulkomaiden välillä mutta tunnen olevani kovin rauhaton enkä oikein pysty nyt asettumaan aloilleni.
Katajanokalla asuessamme minua viehätti ennen kaikkea meren läheisyys. Oli ihanaa käydä aamu- tai iltalenkillä rannassa ja katsella veneitä. Noita näkymiä kaipaankin ihan hirmuisen paljon täällä Sisä-Suomessa ollessamme, olkoonkin, että asumme lähellä järveä.
Tykkään Helsingistä myös siksi, että se on vähän isompi kaupunki muttei kuitenkaan liian suuri. Nykyisin Lontoon ja New Yorkin kaltaiset väenpaljoudet tuntuvat liiallisilta, vaikka aikanaan Lontoossa asuessani kaupungin suuruus ei haitannut yhtään. Varmaan siihenkin taas tottuisi, mutta toisaalta ikä tekee ehkä myös sen, että samalla tavalla ei jaksa ihmisiäkään kuin nuorempana.
Tänä syksynä on taas kaunis ruska. Syksyn värit ovat myös siitä kivoja, että ne näkyvät kaupungissakin, kun vain on puita!
Pieni Lintu -blogissa makroviikon teemana on lokakuu.
Kurkkaa tästä, miltä viime vuonna näytti lapsuudenmaisemissani lokakuussa:
Lokakuu - October 2018
Minkälaisia ajatuksia sinussa syksy herättää?
Toivottavasti rauhattomuutesi asettuu. Varmaan moni muutto aiheuttaa sitä juurettomuuden tuntua, mutta ihan varmaan tulee hetki, jolloin olet kuin kotonasi, etkä haikaile muualle.
ReplyDeleteHelsinki on kyllä juuri sopivan kokoinen kaupunki. Ja aina yhtä kaunis, kuten kuvistasi näkee.
Toivotaan näin. Aina välillä ajattelen, että nyt kyllä asetun aloilleni ja kotiudun, mutta sen verran paljon nomadielämää olen viettänyt, että se on varmasti vaikuttanut tähän rauhattomuuteeni ja koen juuri tuota juurettomuutta.
DeleteMyös kaupunkiin saapuu syys, puistojen puut hehkuvat ruskan upeissa väreissä.
ReplyDeleteNiin on, on kiva, kun kaupungeissakin näkee vuodenaikojen vaihtelun!
DeleteEkassa kuvassa ihana aurinko <3
ReplyDeleteNiin oli, kiva kun hetken pilkotti kaunis auringonpaiste!
DeleteKauniit kuvat!
ReplyDeleteKiitos, Maiju!
DeleteKuvat puhuttelevat minua tavalla, jonka itsekin mainitsit.
ReplyDeleteAistin niissä rauhattomuutta ennen kuin luin siitä.
Lapsuuden ja nuoruuden juurettomuus saa minutkin syksyisin rauhattomaksi.
Siispä terkkuja Marrakechista!
Lohdullista kuulla muistakin sielunsisarista! Terveisiä sinne aurinkoon. :)
DeleteIhania syksyisiä kuvia ja hyvää pohdintaa. "Onni on siellä missä sydämesi on" tai "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" Ympäristöllä on kyllä valtava vaikutus omaan mielentilaan, vaikka tietenkin onni jossain määrin on myös sisäinen mielentila. Itse huomaan tällä hetkellä kaipaavani sitä, että ei olisi niin kiinni jossain tietyssä.
ReplyDeleteOlisi kiva nähdä taas, vaikkapa joku ilta kuuman kupposen äärellä. <3
Kiitos, Marjo-Riitta, otetaan ohjelmaan, olisi tosiaan kiva nähdä taas. <3
DeleteIhastuttava kuva vaahterasta! Ruska on ollut tosi kaunis tänä syksynä. Monesti kaipaa sitä mitä ei enää ole eikä osaa tyytyä kohtaloonsa. Silti kaikki on tässä ja nyt eikä missään muualla, muistot ovat elintärkeitä, mutta usein ne kultaavat menneet etc. Itse en viihtyisi isossa kaupungissa, vaikka joskus haaveilinkin vanhasta kaupunkiasunnosta jossakin viehättävässä kaupunginosassa, jossa kaikki olisi lähellä. No eihän semmosta olekaan, pitäisi tyytyä meluun ja ikävämpään asumiseen mitä nyt koen omalla kohdallani. Kuvia oli kiva selailla.
ReplyDeleteSe on vähän niin kuin sanoit, usein kaipaa sitä, mitä ei enää ole. On vaikea olla nykyhetkessä ja tyytyväinen siihen, mitä on!
ReplyDelete