Thomas Jeffersonin kotitila Monticello
Yhdysvaltain kolmannen presidentin Thomas Jeffersonin kotitalo sijaitsee upeassa vuoristomaisemassa Charlottesvillessä, Virginiassa.
Tämä poikkeaa melko paljon George Washingtonin kotitilasta, jonka esittelin edellisessä postauksessa.
Jeffersonin tila muistuttaa enemmän italialaista kartanoa, onhan sen arkkitehtuuri saanut vaikutteensa italialaiselta renessanssiarkkitehdiltäkin. Siellä on myös viiniviljelyksiäkin maissinviljelyn ohessa. Myös plantaasin nimi, Monticello, on italiaa ja tarkoittaa pientä vuorta.
Jeffersonin kotitilalla on myös vähemmän alkuperäisiä elementtejä jäljellä kuin George Washingtonin tilalla. Tämä johtui siitä, että Jefferson kuoli suuresti velkaisena miehenä ja hänen perikuntansa täytyi myydä talo, eikä siitä kaikkea varmaan uudet omistajat viitsineet säilyttää. Thomas Jefferson rakasti erityisesti kirjoja, joita ilman ei voinut elää ja joita hän osti kaiken aikaa, ja lisäksi hänellä oli hyvin kallis sisustusmaku - pelkät maalit hänen ruokailuhuoneessan olivat ylettömän kalliit ja vielä yli 80-vuotiaana hän tilasi Ranskasta muistaakseni yli 80 barrelia viiniä.
Niinpä paikalle jääneitä kivijalkoja on merkitty, että mitä missäkin on aikanaan sijainnut.
Itse kartano on kuitenkin vaikuttavan näköinen pytinki, joka on ajan tapaan rakennettu orjatyövoiman avulla. Sisälle pääsi oikein kunnon opastetulle kierrokselle mutta sisällä ei valokuvia taaskaan saanut ottaa.
Erittäin mielenkiintoiseksi talon ja Jeffersonin tekee ehkä ennen kaikkea hänen erikoinen elämänsä, joka on herättänyt kiistelyä vielä viime vuosiin saakka. Vaimonsa kuoleman jälkeen Jefferson toimi Ranskassa suurlähettiläänä vuosina 1784-1789 ja hänen siellä saamansa vaikutteet siirtyivät Monticellon sisustukseen ja kartanon uudelleenmuotoiluun. Ranskan-aika oli muutoinkin hänen elämässään uusi aika, sillä siellä ollessaan hän otti rakastajattarekseen tyttärensä palvelijaksi mukaan otetun orjansa, matkalle lähtiessä alle 15-vuotiaan Sally Hemingsin, joka vieläpä oli yleisen käsityksen mukaan hänen edesmenneen vaimonsa sisarpuoli, lähes vaaleaihoinen tyttö, jonka äiti oli orja Betty Hemings ja isä ilmeisesti siis Jeffersonin vaimon Marthan isä John Wayles.
Sally olisi Ranskan lakien mukaan voinut hakea vapautta Pariisissa ollessaan mutta päätti palata Monticelloon, koska oli raskaana ja käsityksen mukaan Jefferson olisi luvannut taata hänen lapsilleen vapauden.
Jeffersonia pidetään Sally Hemingsin kuuden lapsen isänä, joista neljä selvisi aikuisikään: kolme poikaa ja yksi tyttö. Näistä lapsista kaksi karkasi, joista ainakin toinen, tytär Harriet, mahdollisesti siten, että hänelle annettiin rahaa mukaan ja käskettiin lähteä veljensä Beverlyn perään. Vaikka Jefferson ilmoitti nämä orjat karanneiksi, hän ei koskaan vaatinut heitä etsittäväksi. Beverly ja Harriet Hemings elivät Washingtonissa valkoihoisten elämää ja todennäköisesti muuttivat nimensä. Heistä ei ole paljoa tietoa löydetty mutta kotitilalle jääneen Madisonin kanssa käyty kirjeenvaihto kertoi, että molemmat menivät naimisiin valkoihoisten kanssa ja saivat lapsia.
Eston ja Madison vapautettiin Jeffersonin testamentissa - hän vapautti ainoastaan kaksi orjaa eläessään ja kolme testamentissaan, kaikki Hemingsin sukua. Madison oli lapsista ainoa, joka jatkoi mustien yhteisössä, muut lapset siirtyivät valkoihoisten maailmaan, sillä he olivat todella vaaleaihoisia ja erityisesti Harrietia kuvailtiin äitinsä Sally Hemingsin tapaan uskomattoman kauniiksi. Eston Hemingsin jälkeläisille tehty DNA-testi on vahvistanut yhteyden Thomas Jeffersonin isälinjaisuuden kanssa. Vaikka tästä asiasta on kiistelty paljon, tänä päivänä asia vahvistetaan Jeffersonin kotitilan opastuskierroksellakin.
Mutta takaisin kartanon esittelyyn: Näillä ajopeleillä Thomas Jefferson matkusti. Hänellä oli vakituinen orjakuski, mutta silloin kun hän halusi mennä lujempaa, hän ajoi itse. Jefferson matkusti paljon ja kauemmaksi kuin tuohon aikaan oli tapana ja hän kävi usein kylässä (ja päinvastoin) 27 mailin päässä asuvan James Madisonin luona, josta tuli ensin ulkoministeri Jeffersonin kaudella ja sittemmin maan neljäs presidentti.
Vaikka kartano on kuinka hieno, oli sen ajan wc perinteinen suomalaisellekin tuttu puucee.
Thomas Jeffersonin viinikellari oli myös todella iso, jonne hän tilasi Ranskasta viinejä. Hän kehitti myös kiinnostavan viinihissisysteemin, jolla hän sai hilattua ennalta valitun viinin illallisen päätteeksi kellarin yläpuolella olevaan ruokailusaliin. Siellä nimittäin noudatettiin brittiläistä tapaa, jossa juotiin viini vasta illallisen päätteeksi. Illallisaika oli jo myös kolmen-puoli neljän aikaan iltapäivällä, koska ei syöty lounasta niin kaikilla oli jo nälkä tuohon aikaan ja lisäksi kaikki keittiön siivouspuuhat piti saada tehtyä päivänvalon aikaan.
Thomas Jefferson on haudattu kotitilalleen. Kerrotaan, että hän yhdessä vanhan koulukaverinsa kanssa jo koululaisena päätti, että heidät haudataan tänne kotitilalle. Vanha koulukaveri meni naimisiin hänen siskonsa kanssa, joten olihan selvää, että koulukaveri tosiaan sitten sinne myös haudattiin.
Monticello on tutustumisen arvoinen paikka. Kohde oli siis road tripimme ensimmäinen pysähdys. Jatkossa kerron vielä muista matkan kohteistamme.
On upea kartano.Ja kiva kertomus paikasta, jos tuolla joskus vaikka lähtisi käymäänkin.
ReplyDeleteKiitos, se on kyllä hieno paikka!
DeleteHieno kartano upeissa maisemissa! Monesti harmittaa, kun ei saa sisällä kuvata.
ReplyDeleteJoo, niin on harmi, tuollakin kun olisi ollut se superkallis erityismaali juuri tietyssä keltaisessa värisävyssä ruokailuhuoneessa ja monta muuta yksityiskohtaa.
Delete