Muistoja 2020 - Memories 2020

Muistoja 2020 - Memories 2020

• 22/12/2020

Vuosi 2020 on pian taputeltu ja on aika ottaa katsaus taaksepäin. Tämä vuosi on ollut sellainen, jonka olisi voinut ihan hyvin jättää kokonaan väliin. Kun tammikuussa lähdimme Aulangon kylpylään lomalle, toivoimme tälle vuodelle virkeyttä, pirteyttä ja terveyttä. Siellä ollessamme koko perhe sairastui ja meillä olikin flunssia helmikuulle asti. Se siis siitä toiveesta heti alkuun. Vaan vähänpä arvasimme, että koko vuosi menisi vältellessä maailmanlaajuista pandemiaa.

 

Talvihan ei meinannut lainkaan tulla tänä vuonna ja Näsijärvikin jäätyi vasta helmikuun puolella. Helmikuussa aloimme pistää taloamme hiljaiseen myyntiin muuttaaksemme Tampereelta takaisin Helsinkiin minun töideni perässä ja ehdimme joitakin näyttöjä suorittaa Facebook-ryhmässä kiinnostusta osoittaneille ja kiinteistönvälittäjä, johon otimme yhteyttä, kävi näyttämässä taloamme ostotoimeksiannon antaneelle pariskunnalle. Maaliskuussa olimmekin sitten jo Suomessa poikkeustilanteessa, kun valmiuslaki otettiin käyttöön ja kaikki ihmiset, jotka vain siihen kykenivät, komennettiin koteihin töihin ja kouluun. Saimme ostotarjouksen talostamme ja kävimme hintaneuvotteluja ostajaehdokkaiden kanssa.

Huhtikuussa vietimme paljon aikaa huvilallamme. Oli kylmä kevät ja rakeitakin sateli vähän väliä. Toukokuussa seurailimme pelto- ja kyntötöitä huvilallamme ja harmittelimme, kun jo sovitut talokaupat peruuntuivat, koska korona vei taloudellisen pohjan ostajiltamme ja he eivät saaneetkaan pankkilainaa. Moni onkin ollut keväällä pulassa, kun yritystoiminta on sakannut tai on joutunut lomautetuksi tai irtisanotuksi. Me kuitenkin saimme uuden tarjouksen talostamme vain viikko kauppojen peruuntumisen jälkeen, kun helmikuussa taloamme katsomassa käyneet toiset ehdokkaat palasivat asiaan tarjouksen kera sen jälkeen, kun olin Facebook-ryhmässä ilmoittanut talomme olevan uudelleen kaupan. Mihinkään Etuoveen tai Oikotielle tai kiinteistönvälittäjän myyntilistoille talomme ei siis milloinkaan ehtinyt. Luulenpa, että aika moni asunto meneekin nykyään kaupaksi ihan niin sanotusti tiskin alta jonkun FB-ryhmän tai vastaavan puskaradion kautta. 

Kesäkuussa ihastelin omenapuiden kukintaa, mikä oli harvinaisen myöhään. Kuukausi meni taloa tyhjentäessä, sillä kuun loppuun mennessä talon tuli olla tyhjä ja meillä oli kiire löytää vuokra-asunto Helsingistä. Päädyimme kompromissiratkaisuun, sillä asunnon tuli sijaita vanhalla asuinalueellamme, jotta nuorempi lapsi pääsisi vanhaan kouluunsa mutta siinä tuli olla neljä huonetta, jotta lapset saisivat omat huoneet ja paljon vaihtoehtoja ei ollut, jotka olisivat olleet vapaita jo heinäkuun alusta. Itse en paljon tuosta asunnosta tykännyt alun alkaenkaan, mutta siinä nyt elellään ensi kesään saakka. 

Heinäkuussa tallustelin siis noita tuttuja merenrantoja pitkin. Vietimme myös paljon aikaa huvilallamme, joka on miehelleni ollut aina se tärkein paikka ja missä hän edelleenkin viettää aikansa mieluiten. Elokuussa kävimme lapsuudenmaisemissani ja vanhempieni luona kylässä. Syyskuussa olin kovin ahdistunut koronatilanteesta, sillä lapsemme palasivat kouluihin ja mieheni siirtyi riskiryhmäläisenä asumaan huvilallemme. Syyskuun lopussa lapset siirtyivätkin sitten kokonaan etäkouluun, kun olivat jatkuvasti kipeinä ja ravasimme koronatesteissä vähän väliä eivätkä he päässeet koulua käymään juurikaan eikä opetustakaan tullut, kun olivat flunssassa kotona. Päätimmekin sitten hakea etäopetusmahdollisuutta, sillä oli hyvä saada perhe jälleen yhteen koko perheen hyvinvoinnin takia.

Lokakuussa olimme myös paljon huvilalla ja pääsimme syyslomalla käymään vanhempieni luona vielä. Meillä piti alkaa huvilalla räystäsremontti, vaan korjausfirma ei sitten koskaan saapunut eikä edes lopulta vastannut soittoihin ja tekstiviesteihin. Joten se remontti siirtyi nyt sitten keväälle. Marraskuussa olemme jälleen olleet huvilalla ja minä puolestani olen pohdiskellut koronaeristäytymistämme ja introverttiyttäni hieman enemmänkin. Joulukuussa kuvasin Helsingin melko tyhjiä katuja. Tätä postausta kirjoitan nyt huvilaltamme, missä aiomme viettää myös joulun ihan omassa porukassamme. Emme mene nyt vanhempieni luokse joulun viettoon, jottemme vahingossakaan onnistuisi viemään heille koronaa. Vaikka käytämme FFP2- ja 3-tason suojaimia esimerkiksi kaupassa tai postissa käydessämme ja olemme muuten ihan vain kotona, haluamme nyt pelata varman päälle, jottei sitten tarvitsisi soimata itseään. Mies on myös pitkään haaveillut joulun vietosta täällä maalla, joten nyt hän saa, mitä on toivonut. Valkea joulukin saattaa täällä olla mahdollinen, sillä huomiseksi on luvattu lunta tänne meidän korkeuksillemme...

Toivotan sinulle oikein rauhallista joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta!

In English:

Some memories from the year 2020. This year was not good. We have been living in lockdown since the beginning of March and our family still keeps isolated from the rest of the world, working and studying from home. We sold our house in the summer and moved to a rented flat in the capital of Finland but have been spending most of our time at our summer villa because due to the pandemic it is easier to stay in the countryside. This is a place where we can go hiking in the forest and not see any people really except for in the grocery store where we go using a proper FFP2 or 3 type mask to avoid contracting COVID-19. In Helsinki, we always buy groceries and other shopping online but here in the country it is not possible.

However, I wish you a lovely peaceful Christmas and a much better new year. See you then!

Pieni Lintu MakroTex Challenge